323. On taaskin sunnuntai ja haalarit jo nurkkaan jäädä sai...

Kuluneen viikon on iso käsi heilunut työmaalla. Varsinainen fyysinen työpaikka muuttui, koska kaksi vuotta kestänyt homekorjausväistö päättyi ja tiistaina päästiin takaisin omaan työhuoneeseen. Muuttoa on touhuttu siis, ensin pakataan ja kohta puretaan - jätettiin kuntosalikäynnitkin tältä viikolta väliin, kun tuota punttisalia tuli ihan työn puolesta melko paljon.

Liikunnassa sen verran uutta (joskin väliaikaista), että lähdin mukaan lankutushaasteeseen. Nyt on menossa päivä nro 7, joten 45 sekuntia pitää jossain vaiheessa päivää lankuttaa.

Kuntosalikäynnit jatkuvat ensiviikolla normaalisti kuitenkin, ettei totuus pääsisi unohtumaan.

Eilen lauantaina oli Föriflikoilla kuoroleiripäivä. Aamu yhdeksästä (tosin nukuin pommiin ja olin paikalla vasta puoli 10 paikkeilla) iltapäivään viiteen laulu soi pieniä syömä-/juoma-/pissa-/jaloittelutaukoja lukuunottamatta. Tosi nopsaan meni päivä ja mukavaa oli hyvässä seurassa.

Leiripäivän päätyttyä suhasin kotiin ja hyppäsin suoraan saunan lauteille, minkä jälkeen ajeltiin takaisin Turkuun ja syötiin yhdessä Turun vanhimmista pizzerioista päivälliseksi pizzat (vatsa meni kyllä ihan sekaisin, kun on tottunut hiukan kevyempään sapuskaan viime kuukausina) ja illaksi ystävän luo kylään ja siitä sitten heidän paikalliseen kuppilaansa karaokebileisiin. Sieltä kotiuduttiin yöllä puoli kolmen aikaan.

Että tuollainen touhukkaampi päivä. Tänään täytyy tehdä meidän ammattiyhdistysosaston viime vuoden kirjanpito, sen kummempia suurtekoja en itseltäni aio vaatia. Pyjamapäivä todennäköisesti tulossa. Niin ja tunikassa menossa kerros 189, kutilointia ei saa unohtaa.

Melko pitkähän se jo on. 49 kerrosta ja päättökerrokset puuttuvat vielä tai enää. Ei paha. Usko siihen, että tuo jopa valmistuu, alkaa olla jo kova.