292. Missä mennään?

Kuntoilukärpänen on nyt puraissut oikein ison palasen meikäläisen nahasta. Useampi vuosi tässä menikin tosi vähällä liikunnalla, alkusysäys liikkumattomuuteen tuli kolmen vuoden takaisilla onnettomilla sattumuksilla, kun ensin posahti selkä ja sitten polvi. Meni vuosi ennenkuin uskalsi kokeilla mitään liikuntaa ja kun johonkin uskaltautui, aina jossain kohtaa vihlaisi tai kirpaisi ja siihen se sitten taas jäikin.

Olen nyt suunnannut veteen ja se sopii tällaiselle krempalle tosi hyvin. Tosin hyvin alkanut vesizumbaharrastukseni tulee nyt vaihtumaan kuoroon, mutta löysin jo toisenkin kivan, sopivan ryhmän, missä on tavallista vesijumppaa sen verran reippaana, että tietää jotain tehneensä.

Tämän lisäksi olemme työkaverin kanssa käyneet jo jonkin aikaa parina aamuna viikossa työpaikan kuntosalilla. Aloitimme maltillisesti, poljemme kuntopyörällä ja teemme hiukan vatsa- ja selkälihasliikkeitä. Kertaakaan en ole ollut kipeä reenin jälkeen ja se on hyvä innoittaja myös.

Elämänhallintaprojekti etenee nyt mukavasti ja huomaan, että mulla on hirveä puhti päällä kaikessa, mikä siihen liittyy. Toukokuun lopussa aloitettu projekti on tähän mennessä johtanut siihen, että vaaka näyttää -7 kg. Kun tämän mielentilan saa pysymään, ei vaikeita hetkiä oikeastaan tulekaan. Into tuntuu vain kasvavan, eikä painon aleneminen intoa ainakaan vähennä. Seuraava termi, minkä haluan itselleni avata, on mindfullness. Törmään siihen nyt siellä sun täällä ja se kuulostaa mielenkiintoiselta.

Musiikkipuolella pyörivät kitaratunnit ja sielläkin putosi ihme pommi käsiin: Eräs mies tahtoi ottaa harjoituskappaleisiinsa Mysteriet-biisin ja olen nyt hänen duettoparinsa siinä (mikäli äänemme vain toimivat yhdessä, vielä ei olla kokeiltu). Ei siinä muuten mitään, mutta olen mielessäni haaveillut vuosikausia, että joskus jostain löytäisin jonkun miehen, joka karaokessa laulaisi kanssani tuon kappaleen, joka on aivan järjettömän kaunis. Sain siis enemmän, kuin mistä ikinä olen edes haaveillutkaan.

Työpaikan kuoro pyörii vanhaan malliin, mutta uutena ajattelin liittyä FöriFlikkoihin. Siis naiskuoroon. Se vaikuttaa porukalta, jolla on tosi kivaa. Toivon käsitykseni olevan oikea. Viikon päästä olen menossa ensimmäisiin treeneihin, siellähän sen sitten näkee.

Summa summarum: elämä on laiffii.