222. Joulua aistittavissa

Enää pieni rupeama niin ollaan joulussa. Pikkuhiljaa alkaa jo joululta tuntuakin, jouluiset puuhat ovat niin mukavia... Viime viikonloppuna leivoin ensimmäiset piparit ja tortut. Voi niitä joulun tuoksuja... aaahhh.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi sovitin ylleni uutta kansallispukuani, se taitaakin olla suurin urotekoni pariin viikkoon, koska tikutan edelleen sitä samaa huubia, jonka aloitin varmaan kolmisen viikkoa sitten. ELI koska mitään muuta näytettävää ei nyt ole, näytän kuvan itsestäni kansallispuvussa.

Siinä, iest ja takkoo.

Tämän viikonlopun missio on saada joulukortit kirjoitettua.

Tänään on äidin syntymäpäivä:

ONNEA MAAILMAN PARHAALLE ÄIDILLE!

Huomenna puolestaan on meidän oma hääpäivä 23 v. Juhlia ei ole tiedossa kummastakaan syystä, kun ei ole pyöreitä vuosia kummassakaan.

Mukavaa joulunalusaikaa itse kullekin, toivottavasti sää pysyy pakkasen puolella, jotta tämä lumen tuoma valoisuus säilyisi tässä muuten niin pimeässä ajanjaksossa ilonamme mahdollisimman pitkään!