232. Väsykaveri

Sukkienteko hyytyi, kun totesin tehneeni teräosasta liian leveät, joten ne on nyt nostettu jäähylle. Puhun siis niistä kärjestä alkaen tehtävistä sukista. Puran tekeleet joskus kun saan inspiraation ja aloitan sitten taas uudelleen kun siltä tuntuu.

Eräs ihminen vinkkasi nerokkaan liitostavan isoäidinneliöille, ja, kuten sanonta kuuluu, siitä se ajatus sitten lähti. Keräsin kaikki seiskaveikat mitä talosta löytyy ja aloin tehdä niistä sikinsokinsekalaisenväristä torkkupeittoa. Jos välillä tosissaan tuhoaisi noita lankoja, eikä aina vaan kantaisi uusia ihanuuksia ovesta sisään... Nyt peitonteko sujuu kuin valssi konepajalla, kun päätettäviä lankoja ei tule kuin yksi per lappu, kun päädyin tekemään aina lapun yhdellä langalla. Kukin pala kiinnitetään jo viimeistä kerrosta tehtäessä peitonjatkeeksi, joten erillinen liittämistyö (inho-inho-inhokkini) jää tällä menetelmällä kokonaan pois! Lisäksi kun lappujen koko on noin 15 senttiä kanttiinsa, etenemä työssä on melko huomattava äkkiä.

Tuo kuusi lappua on leveys ja tähän asti neljä riviä lappuja tehtynä, joten se on nyt tuollainen selän ja pepun lämmitin, mutta kyllä siitä vielä peitto tulee. Makausmannekiini onneksi löytyi sohvalta, sillä peiton koko tulee paremmin esiin, kun sen pystyy suhteuttamaan ihmiseen.