16 Sep 2012

209. Laulamisen riemua vaihteeksi

Joku professori varmaan osaisi selittää senkin, mihin perustuu se, että laulamisesta tulee niin mielettömän hyvä olo. Minä en osaa, mutta tiedän, että näin siinä vaan käy.

Meidän paikallinen karaokeyhdistyksemme järjestää vuosittain (nyt kolmannen kerran) kilpailun. Vuoteen ei ole paljon tullut lauleskeltua, oikeastaan edellisten kisojen jälkeen vain laivalla pari kertaa, joten mietin pitkään, josko lähden kisoihinkaan "treenaamatta" osallistumaan, mutta ajattelin sitten, että mennään nyt, kun kerran on tilaisuus kuitenkin päästä laulamaan enkä suurella vakavuudella suhtaudu kisan lopputulokseen.

Ehkä huihai-asenteeni kisasijoituksen suhteen toikin sitten voiton, mene tiedä. Ainakin se toi melkoista rentoutta esiintymiseen, kun en erikseen keskittynyt kilpailemaan. Tyttö tuli siis kotiin nyt toisen kerran (viime vuonna sijoitukseni oli kolmas), mikä aiheuttaa puolestaan sen, että ensi vuonna on "pakko" osallistua, koska pystin omaksisaanti on katkolla, sillä kolmella kiinnityksellä se tapahtuisi. Aiheuttaakohan tämä sitten paineita ensi kerralle ja kaikki menee pieleen ... Aika näyttää.



Onhan se hieno, mutta pelkään kuollakseni pitää sitä esillä, kun pelkään, että se putoaa tai kaatuu (lue pudotetaan tai kaadetaan) ja hajoaa ennenkuin vuosi on ohi! Viimeksi pidin sitä kaapissa piilossa makuuasennossa koko vuoden :D

2 comments:

Kommentoi: