Kerrankin sattumukset osuivat oikeaan ajankohtaan. Olen jo toooosi pitkään haaveillut tekeväni kortteja jostain omista vanhoista valokuvista, mutta tulostinvärejä en ole raaskinut ostaa ikiaikoihin eli valokuvien tulostamisesta ei ole voinut puhuakaan. Nyt justiinsa sitten hankin patruunan myös värejä mustan lisäksi ja samantien oli kollaasimaniassa haaste, jossa piti käyttää omakuvaa kortinteossa :D Siis miten mieluisa haaste!!!
Tämmönen mää olin nelisenkymmentä vuotta sitten :D Nuo kirjaimet ja numerot muuten on raaputuskuvia, jotka ovat olleet mulla ties miten kauan (en edes muista moisia ostaneeni), törmäsin niihin tänään sattumalta, kun etsin valokuva-albumia, missä on lapsuudenkuviani. Miten sitä aina löytääkin kaikkea muuta paitsi sen, mitä hakee (se albumi on vieläkin teillä tietymättömillä).
...
Oi kuinka ihana tyttönen.
ReplyDeleteKaunis kortti! Nuo kirjaimet sopivatkin: tuovat vähän mystiikkaa peliin! - Tuo on kyllä totta, että koskaan ei löydä sitä, mitä etsii... Toisaalta, kun etsii, niin löytää sitten yhtä jos toista muuta käyttökelpoista - jopa parempaa, kuin alkuperäinen idea ;).
ReplyDeleteSöde :)
ReplyDeleteAivan ihana kortti ja oivallus!
ReplyDeleteSää et si paljoo ole muuttunut tässä neljänkymmenen vuoden ajalla. Tosi söpönen kortti, tykkään tästäkin kuten muistakin korteistasi, sulla on niihin ihan oma tatsi!
ReplyDeleteHyvin tunnistettavissa ;)Hieno kokonaisuus ja toi pohja - aaaaaah!
ReplyDeleteAivan ihana kortti ja tausta.
ReplyDeleteJa mäkään en löytänyt niitä lapsuudenkuviani..