49. HA!

Elämä nauraa mulle päin naamaa.

Tänään ei tod tarvinnu taas ite miettiä tekemisiään ja menemisiään, "Joku" järjesti kaiken ihan viimeistä ulosheittoa myöten valmiiksi.

Aamulla menin töihin. Juu, töihin. Olin jo yöllä pojan yskimistä kuunnellessani päättänyt, että klo 8 lähtee soitto teekoohon ja käytän hänen keuhkonsa uudestaan lääkärin katsottavana ja kuunneltavana (loppiaisena käytiin, lopputulos plus miinus nolla, mutta oli sairaan ihana lääkäri). Hän alkoi siis uudenvuoden aattona tehdä sairastumista ja on siitä asti yskinyt keuhkojaan pihalle taudin voimistuessa vaan koko ajan.

Siis pir-pir. Kymmeneksi aika. Lääkärinuorukainen kuuntelee pojan keuhkoja, kattelee korviin ja kurkkuun väistellen takanojassa istumalla pojan terhakoita yskänpuuskia (vahvanoloiset vatsalihakset hällä kun niin jaksoi kenottaa), kysyy sitten onko lääkeaineallergioita. Utelias mutsi minussa heräsi ja kysyin että mitä hän mahtaa kirjotella. Ilmoitti antibioottia määräävänsä. MIHIN TAUTIIN? Eihän mitään ole tutkittu!

Ihan nätisti sanoin sitten, että en aio turhia kuureja kersalle syöttää ja että eikö ensin tarttis tutkia josko on jotain lääkittävää? Että jos on vaan virus, siis influenssaa, niin mitä se kuuri hyödyttää? Että keuhkokuva esmes ois tosi kiva, näkis josko tuo yhä uudelleen palaava kuume yhdistettynä tolkuttamana riehuvaan järjettömän repivään yskään yrittää kertoa meille jotain. Ja että serpin jos pikatestillä kattois niin näkis ainakin, että onko tulehdusarvo muuttunut loppiaisena tehdyn lääkärireissun jälkeen, siitäkin vois kai saada jotain käsitystä siitä, onko tauti pahenemassa vai paranemassa. Tai jotain.

Ai jaa, sanoi lääkäri, luopui reseptin kirjoittamisesta ja kirjoitti sen sijaan lähetteen thorax-röntgeniin ja huikkasi hoitajalle, että otetaan crp ja streptokokkiA. Siis WTF? Aijaa? Voi herramunpäiviäni, ei kai tämän näin kuulu mennä? Missä vaiheessa siirryttiin käytäntöön, että lääkkeet määrätään tutkimatta, mikä potilasta vaivaa? Tai että potilaan täytyy tietää diagnoosinsa lääkärille tullessaan, jotta osaa VAATIA oikeita lääkkeitä, tutkimuksia tai hoitotoimenpiteitä. Nyt on vielä lisättävä, että tämä kai koskee silti vain julkisen sektorin terveyskeskuksia, yksityisellä puolella kokemukseni mukaan lääkäri on edelleen se, joka pitää potilastapaamisessa langat käsissään ja tekee diagnoosin tarpeelliseksi katsomiensa tutkimusten jälkeen.



Löydös oli "Vasemmassa ylälohkossa, hiluksen alapuolella on tulehdukseen sopivaa infiltraattia". Saa suomentaa ken tahtoo, minä kun EN edelleenkään oo lääkäri vaikka lääkärissä käydessä nykyään tuntuu, että tarttiskin olla. Edit 11.1. Kaisa suomensi tuon kommentissaan seuraavasti: "Keuhkojen vas. puolella verisuonten sisääntulokohdassa tulehdukseen sopiva tiivistymä/kertymä." Kiitos :D

No tulehdusarvo oli hiukan noussut mutta streptoA oli negatiivinen (kuten oli loppiaisenakin, minkä lääkärille olin kertaalleen kertonutkin perustietoja taudinkulusta ja hoidosta antaessani). Palautin pojan kotiin ja itseni töihin hoitamaan aamuvuoron loppuun. Töiden jälkeen suhailtiin heti Turkuun, käytiin siellä röntgenissä (nopeaa toimintaa ja hyvää palvelua Mehiläisessä), ajettiin takaisin kotiin, otettiin muu porukka kyytiin, ajettiin Mynikseen kebabille/pizzalle (mennessä soitin Ukiin päivystykseen pojan röntgen-lausunnosta ja sovittiin, että mennään aamulla sinne taas lääkäriin), tultiin takaisin kotiin, lähdettiin karaokeen paikalliseen kuppilaan vain tullaksemme ulosheitetyiksi kun kello tuli kymmenen. Poke epäili nuoren seurueeni jäseniä alaikäisiksi :D

JA JOTTEI elämä kävis liian helpoksi tuli eilen kirje Luottokunnalta. Siinä pyydettiin ottamaan pikaisesti yhteyttä korttimme turvallisuuteen liittyvässä asiassa. KÄVI ILMI, että joku on kalastellut korttinumeron luultavimmin netissä suoritetun maksun yhteydessä, ja yrittää tehdä kortilla "ostoksia". JOTEN nyt siis joudumme myös kuolettamaan pankkikorttimme ja tilaamaan uudet (kuinkahan kauan niidenkin tuleminen kestää) MUTTA pankkiin ehdin vasta maanantaina ELLEI kalenterini sitten yllättäen täyty vaikkapa lääkärikäynneistä...

Edit 10.1. lääkärireissun jälkeen: DO dih, nyt on Ukissa käyty, onneksi oli se sama ihana tyttölääkäri joka loppiaisena jo oli päivystyksessä. Tuhti penisilliinikuuri keuhkokuumeeseen saatu, parissa päivässä pitäis alkaa purra kuulemma. Toivotaan näin, muuten täytyy taas mennä käymään... lääkärissä!

Edit 11.1. ap: Vielä ei silminnähtävää vaikutusta lääkityksellä, poika nukkuu sohvanpohjalla. 11.1. ip: Sen verran kehitystä, että nyt tuolla särkee myös korva! Voi kun kiva. Mutta kai sen penisilliinin pitäis nyt korvatulehdukseenkin purra... eikös? Miksei tuokaan vaiva voinut aiemmin ilmaantua, korvia lääkärit halusivat jokapaikassa ja jatkuvasti tutkia (lue: se tutkimus ei maksa mitään toisin kuin röntgeniin lähettäminen).
...