Illansuussa alkoivat pojan koululla joulujuhlat. Ohjelma oli juuri sellaista perinteistä, kuin alakoululla kuuluu ollakin, oppilaiden musiikkiesityksiä ja hauskoja pieniä joulunäytelmiä. Outo hetki oli juhlan lopussa, kun joulupukille laulettiin läksiäis-säkeistö, jossa sanotaan "... ja kun päästään ensi jouluun, tervetullut meidän kouluun." Irjalan koulussahan tehdään kaikki asiat nyt viimeistä kertaa, ensi jouluna siellä ei olisi enää muita kuin pukki, jos hän sinne eksyisi retkillään. Meidän elämäämme koulun lakkautus ei käytännössä vaikuta, koska Sebu menee ensi vuonna seiskalle ja koulu vaihtuu sen myötä, mutta monelle muulle perheelle kylällä se on iso ja elämää mullistava asia.
Salaa toivoin, että joulujuhlat koululla eivät kestäisi ihan yhtä kauan kuin vuosi sitten, koska kahdeksalta alkoi kirkossa konsertti, jota haaveilin ehtivämme kuuntelemaan. Kello näytti puoli kahdeksaa, kun joulupukkia saateltiin juhlasta ulos loppulaulun saattelemana. Lähdimme hinautumaan kohti ulko-ovea ja matkalla törmäsin vanhaan kuorokaveriin. Mainitsin hänelle, että kirkossa alkaisi kohta Voxin konsertti ja hän sanoi samantien, että "Tuleks mun kanssa, mennään!" Hän hyppäsi autoomme, pudotin perheen kotipihalle ja ajoimme kirkolle hyvissä ajoin ennen konsertin alkua (19.55) :DD
Jos sinulle joskus tarjoutuu mahdollisuus mennä kuuntelemaan heitä, tee se! Olen vieläkin kuin pumpuliin kääritty. A'cappella-laulu on uskomattoman kaunista, kokemuksena konsertti oli paikoin jopa hypnoottinen. Yritän tässä keksiä oikeita sanoja kuvailemaan iltaa, mutta en kertakaikkiaan löydä sanoja - ehkä se kertoo kaiken tarvittavan. Suosittelen lämpimästi!
Nyt on oikeasti sellainen olo, että joulu on lähellä. Ihanaa!
...
No comments:
Post a Comment
Kommentoi: